Jääkiekkoilijan tai jääkiekkoseuran kannattaminen voi alkaa monella eri tavalla. Yleisin on varmasti se, että ihminen alkaa tukea oman asuinpaikkakuntansa joukkuetta. Tämä on tietenkin yleisempää niissä kaupungeissa, joiden joukkue pelaa pääsarjatasolla. Mikäli seuralla on lisäksi vahva historia ja brändi, kannattaminen alkaa vähän niin kuin itsestään. Puhutaankin, että kannattaminen on tällöin “äidinmaidossa”.Kannattaminen eli “fanitus” voi kuitenkin alkaa monella muullakin tavalla. Esimerkiksi joukkueen logo voi olla pistänyt fanin silmään jo lapsena jollain maagisella tavalla, joten kiintymys siihen on alkanut. Myös joukkueen menestys saattaa tuoda mukanaan uusia faneja. 90-luvun Suomen suosikkiseurat Turun Palloseura ja Helsingin Jokerit saivat tuolloin paljon uusia kannattajia myös omien talousalueidensa ulkopuolelta. Noihin aikoihin myös muuan nuori turkulainen Saku Koivu taituroi itsensä kannattajien sydämiin.Tuorein suomalainen esimerkki jääkiekkofanituksesta on tapaus Patrik Laine. Tampereella hänet tunnettiin jo aiemmin lupaavana pelaajana, mutta oikeastaan vasta menestys arvokisoissa herätti muunkin kiekko-Suomen huomaamaan, että kyseessä on maan uusi jääkiekkotähti. Laineen menestys on poikinut taas uusia fanitustarinoita, kun pikkupojat ja -tytöt vetävät päälleen niin Tapparan kuin Winnipeg Jetsinkin paitoja, joiden selkämyksessä komeilee numero 29 ja nimi Laine.Monet haluavat tietenkin, että heidän kannatuksensa näkyy myös ulospäin. Lähes joka seuralla onkin oma fanituotekauppa. Itselleen sopivia tuotteita löytyy esimerkiksi supportersplace.com -sivustolta. Fanituotteiden myynti on nykyisin merkittävä osa seuran kassavirtaa, joten tavaroita ostamalla tukee sen toimintaa. Ostetuimpia juttuja ovat luonnollisesti suosikkijoukkueen pelipaidat, mutta tarjontaa on nykyään yllin kyllin.Kun esimerkiksi keski-ikäinen mies vetää fanipaidan päälleen ja lähtee katsomaan jääkiekko-ottelua, se antaa hänelle luvan iloita ja hurrata suosikkijoukkueensa puolesta. Sellaista avoimuutta hän ei todennäköisesti osoita muualla, joten fanituksella on erittäin positiivisia vaikutuksia. Ääripää onkin sitten niin sanottu huliganismi, jossa negatiivisia tunteita puretaan joukkueen kannattamisen varjolla. Tällaisella väkivaltaisuudella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä oikean kannatuskulttuurin kanssa. Jääkiekko on onneksi säilynyt melko huligaanivapaana lajina muutamia yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Niin lajin kuin kannattajienkin kannalta toivotaan, että se myös pysyy sellaisena.
